Se yksi asia, jota jokainen jääkiekkoilija kaipaa
|
|
1 min
Playoff-aika on aina erityistä. Intensiivisyys, tunteet ja ratkaisevat hetket. Mutta joillekin pelaajille se merkitsee myös luvun päättymistä. Kun jääkiekkoura päättyy—oli se sitten ammattilaisissa, junioreissa tai jopa olutliigassa—yksi kysymys nousee aina esiin: Mitä tulet kaipaamaan eniten?
Shoresy-sarjassa, joka on kanadalainen sarja, on kohtaus, joka iskee kovaa. Kun häneltä kysytään, mitä hän tulee eniten kaipaamaan, hän vastaa vain: 'Pukuhuonetta.' Yksinkertaista. Ja täydellistä. Sama tunne toistuu lukemattomien pelaajien jäähyväishaastatteluissa. Kaikilla jääkiekon tasoilla, NHL:stä paikallisiin jäähalliin, vastaus on sama: pukuhuonetta he tulevat kaipaamaan eniten.
Mutta mikä tekee The Roomista niin erityisen?
Patrick Marleau sanoi kerran: "Olen pelannut tätä peliä pitkään, ja se, mitä arvostan eniten, eivät ole maalit tai tilastot—vaan ystävyyssuhteet, naurut ja pukuhuoneen hetket." Se on enemmän kuin paikka, jossa solmitaan luistimet ja vaihdetaan varusteet. Se on paikka, jossa joukkueesta tulee perhe. Se on paikka, jossa tulokkaat ansaitsevat raidat, veteraanit jakavat viisautensa ja elinikäiset ystävyyssuhteet syntyvät. Vitsit, naljailut, hiljainen tuki vaikean tappion jälkeen—kaikki tapahtuu noiden neljän seinän sisällä. Se on sanaton side, joka kestää pitkään viimeisen summerin jälkeen.
Mark Messier ilmaisi sen parhaiten: "Muistot, joita teet pukuhuoneessa, ystävyyssuhteet ja siteet – ne kestävät ikuisesti. Voitot ja tappiot haalistuvat, mutta ihmiset pysyvät mukanasi." Se yhteishenki, se yhteenkuuluvuuden tunne, on se, mikä muuttaa yksinkertaisen pukuhuoneen toiseksi kodiksi – joskus jopa ensimmäiseksi.
Jääkiekkoilun kulttuuri kukoistaa kulissien takana. Yhteishenki ja veljeys pukuhuoneessa ovat usein lajin palkitsevimpia puolia. Siksi niin monet pelaajat, olipa kyseessä olutliigan soturit tai Hall of Famen jäsenet, sanovat kaipaavansa pukuhuonetta enemmän kuin mitään muuta, kun he ripustavat luistimensa naulaan.