Haastattelu Susanna Tapanin kanssa

Kauden alku on sujunut hyvin tähän asti. Liiga on todella tasainen—kuka tahansa joukkue voi voittaa kenet tahansa—mutta olemme silti hyvissä asemissa pudotuspeleihin pääsemiseksi. Jäljellä on kolme ottelua, ja se tulee olemaan tiukkaa. Henkilökohtaisesti pelini on parantunut tasaisesti, ja olen pystynyt antamaan panokseni hyökkäyksessä. Olen todella nauttinut ajastani Bostonissa.

Aloitin itse asiassa ringetestä, jota äitini pelasi. Isäni ja veljeni olivat kiinnostuneita jääkiekosta. Yksi poikien valmentajista kysyi kerran, haluaisinko kokeilla jääkiekkoa, ja siitä lähtien olen pysynyt siinä. Pidin siitä heti alusta alkaen. Nautin edelleen kaikenlaisista urheilulajeista, mutta erityisesti jäällä olemisesta. Se on ehdottomasti yksi syy siihen, miksi jääkiekko on vetänyt minua puoleensa. Ringette ja jääkiekko ovat melko erilaisia, mutta olen jatkanut molempien pelaamista. Monipuolisuus on todennäköisesti auttanut minua pysymään pelissä näin pitkään.

Rehellisesti sanottuna, en koskaan oikeastaan unelmoinut pelaavani ammattilaisena—se ei tuntunut silloin todelliselta mahdollisuudelta. Lapsena unelmoin pelaavani ringetteä olympialaisissa. Se unelma toteutui… vain eri urheilulajissa. Vaikka vanhenin, rakastin silti pelaamista. En saanut palkkaa, mutta nautin silti jokaisesta päivästä. Siitä huolimatta olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden pelata ammattilaisena urani aikana.

On ollut niin monia ihmisiä—on mahdotonta nimetä vain yhtä. Vanhempani ovat tietenkin tukeneet minua alusta alkaen. He ovat syy siihen, miksi aloin pelata sekä ringetteä että jääkiekkoa. Olen myös ollut onnekas saadessani mahtavia valmentajia ja ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua monin tavoin.

En ajattele sitä liikaa, mutta olen aina yrittänyt johtaa esimerkillä. Haluan näyttää nuorille pelaajille, että kaikki on mahdollista ja että huipulle on monia polkuja. Uskon myös vahvasti monen lajin pelaamiseen. Lopulta yritän vain olla oma itseni ja tehdä asiat parhaani mukaan. Jos se auttaa jotakuta heidän matkallaan, olen onnellinen.

Oli suuri kunnia olla ensimmäinen suomalainen pelaaja, joka valittiin PWHL:ään. Uskon, että arvostan sitä vielä enemmän urani päätyttyä, kun voin katsoa taaksepäin ja nähdä, kuinka erityinen tuo hetki oli. Se oli myös tärkeä askel suomalaiselle naishockeylle. Pelaajan saaminen tähän uuteen ammattilaissarjaan antoi nuorille tytöille konkreettisen unelman. Se näytti heille, että se on mahdollista – jopa Suomesta.

On ollut niin monia ylpeyden hetkiä, mutta jos minun pitäisi valita yksi, se olisi olympiapronssimitalin voittaminen. Kuten sanoin, lapsuuden unelmani oli pelata olympialaisissa, ja mitalin voittaminen siellä oli todella uskomatonta.

Sitä on vaikea pukea sanoiksi. Se oli unohtumaton kokemus. Olen uskomattoman ylpeä maastani, ja siinä hetkessä tuntui erityisen merkitykselliseltä edustaa Suomea ja tuoda kotiin mitali.

Urheilun johtamisen opiskelu antoi minulle paremman ymmärryksen siitä, miten urheilujärjestöt toimivat. Olen työskennellyt muutamien pienempien järjestöjen kanssa, mutta en ole vielä saanut tilaisuutta soveltaa oppimaani täysin. Ehkä uusia ovia avautuu pelinurani jälkeen.

Suurin oppi on ollut olla huolehtimatta asioista, joita en voi hallita. Uskon myös vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa.

Olen työskennellyt mentaalivalmentajan kanssa Sotšin olympialaisten jälkeen. Olemme keskittyneet valmistautumiseen ja työkalujen rakentamiseen paineen käsittelemiseksi. Se on auttanut paljon, ja ajan myötä olen myös kasvanut henkisesti. Olen melko hyvä sulkemaan häiriötekijät pois ja pysymään hetkessä.

Rehellisesti sanottuna minulla ei ole suuria ennakkorutiineja ennen peliä. Tykkään pelata spikeballia tai jalkapalloa etukäteen—mitä tahansa, mikä saa minut liikkeelle ja hyvälle tuulelle. Nuorempana olin hyvin taikauskoinen, mutta olen oppinut päästämään siitä irti ajan myötä. Nyt pidän kiinni muutamasta henkilökohtaisesta rutiinista ja yritän pitää asiat kevyinä. Kilpaileminen muissa urheilulajeissa ennen pelejä auttaa minua pääsemään oikeaan mielentilaan—rakastan kilpailla, oli laji mikä tahansa.

Siksi minä oikeastaan luovuin taikauskoistani. Jokainen tilanne on erilainen, ja rutiinien täytyy olla joustavia. Nykyään varmistan vain, että kehoni on lämmin ja että olen henkisesti hyvällä mielellä.

Olen erittäin kilpailuhenkinen. Voittamisen halu työntää minua aina eteenpäin. En ehkä aina tunne oloani hyväksi ennen peliä, mutta rakastan pelaamista niin paljon, että kun kiekko putoaa, kaikki muu unohtuu.

Perheen ja ystävien kanssa vietetty aika on minulle todella tärkeää. Nautin myös asioista kuten avantouinnista ja rentoutumisesta saunassa – loistavia tapoja irrottautua pelistä.

Todella tiukka! Olen todella tarkka varusteistani yleensä, eikä luistimeni ole poikkeus.

Se on tavoite! Haluan olla joukkueessa ja taistella mitaleista Suomelle.

Cristiano Ronaldo—hän on yksi suosikkiurheilijoistani.

Se saattaa kuulostaa kliseeltä, mutta rehellisesti—nauti jokaisesta hetkestä ja pidä hauskaa. Jääkiekko ei ole niin vakavaa. Tuo ajattelutapa on kantanut minua monen läpi.